Ymmärtääksemme Hapkidon tekniikoita on tutustuttava Yun (virtaava vesi), Wonin (ympyrä) ja Whan (harmonia) teorioihin.

YUn Teoria

Vesi symboloi monia asioita Koreassa, mm. sopeutuvuutta ja pehmeyttä. Vesi ei koskaan vastusta esinettä jonka se kohtaa. Jos vesi ei voi voittaa kontaktia, niin konfliktia ei synny. Sen sijaan se liittyy vastustajaansa eikä synnytä kitkaa. Vaikka tämä onkin merkki veden kyvystä sopeutua, on tärkeää huomata ettei se koskaan myöskään muuta itseään.

Pehmeys on toinen piirre, joka liittyy Hapkidon ymmärtämiseen. On hyväksyttävä se tosiasia, että pehmeydellä on kyky voittaa kovuus. Teräsputki murtuu tarpeeksi kovan paineen alla ja vesi poikkeuksetta yhtyy jälleen. Hapkidossa ei suoraan pysäytetä vastustajan voimaa omalla voimalla, vaan suunnataan se uudelleen.

Jos ajatellaan vuorelta alas virtaavaa virtaa, sen suunnan muuttamisen vaikeus on ilmeistä. Padon rakentaminen ei ole ratkaisu. Toisaalta suunnan muutos onnistuu. Hapkidon teoriassa on samanlainen näkökulma. Vastustajan hyökkäyksen voimaa ei pysäytetä suoraan vastakkaiseen suuntaan, vaan sivuille alkuperäisestä suunnasta poiketen, jolloin hyökkäyksen suunta muuttuu ja omaa energiaa säästyy.

Voiman maksimikäyttöä kerralla koskeva Hapkidon periaate on helposti verrattavissa veden virtaan. Yksi mies pystyy siirtämään paloletkun autosta, jolloin se on vielä kevyt ja joustava, mutta kun siinä alkaa kulkea vesi, siitä tulee erittäin painava ja jäykkä. Nyt vaaditaan kolme miestä pitelemään letkua, jotta vesi saadaan kohdistettua tiettyyn paikkaan. Hapkido vertaa ihmisen ki-voimaa veteen paloletkussa -hänen tulisi pystyä kohdistamaan voima haluamaansa kohteeseen.

WONin Teoria

Ammoisista ajoista lähtien on ympyrän teoria ollut hallitseva ajatus korealaisessa elämässä. Hapkidon arvoasteikko hyödyntää ympyräteoriaa. Oppilas aloittaa valkoisella vyöllä tietäen vasta vähän taistelulajeista. Jos oppilas on ahkera, hän etenee arvoasteikossa jolloin se näkyy vyön värissä. Oppilaan kamppailu on samanlaista kuin vuoristokiipeilijän. Molemmat haluavat saavuttaa huipun. Saapuessaan huipulle molemmat näkevät nousumatkalla tehdyt virheet. Vuoristokiipeilijä saataa huomata, että olisi ollut toinenkin tapa vallata huippu. Hapkidon oppilas palaa alkuun ( kymmenen danin musta vyö )kuten ensimmäistä kertaa tullessaan harjoitussalille. Näyttää siltä että harjoittelu alkaisi alusta jälleen kerran. Todellisuudessa tämä on vaativampaa tietoa sisältävän ympyrän alku entisen täydellistyttyä.

Ympyrän teoriaa korostetaan myös toisella tavalla Hapkidon harjoittelussa. Jokaisella ihmisellä on oma ympyränsä, jonka sisällä on hänen yksityisyytensä. Jos joku yrittää tunkeutua tämän alueen sisäpuolelle ilman hyväksyntää tai asiaankuuluvaa varoitusta, on jokaisella oikeus puolustautua. Jos vastustaja harjoittelussa lyö, mutta ei tunkeudu ympyrään, ei ole mitään syytä estellä. Vastusteleminen kyseisessä tilanteessa kostautuisi turhaan käytetyllä ajalla ja energialla. Kun vastustajan isku läpäisee ympyrän, se tulisi vastaanottaa välittömästi. Johtamalla voima ympyrään minimoidaan sen vaikutus. Ympyrän tai kiertävän torjunnan hyödyntäminen häiritsee vastustajan voimaa ja antaa tilaisuuden vastata. Lisäksi ympyrän teoriaan luottaminen potkutekniikoita unohtamatta luo edellytykset jatkuviin vastaiskuihin ja voiman sekä tasapainon säilyttämiselle. Sellaisilla vastustajaan kohdistuvilla vastaiskuilla, jotka on suunnattu suoraa linjaa pitkin palaten jälleen samaa linjaa takaisin, ovat vähemmän tehokkaita.

WHAn Teoria

Hapkidossa on vallittava mielen, vartalon, ympäristön ja tekniikoiden tasapaino. Harmonia on tärkein harjoittelussa tavoiteltava tekijä. Kun oma harmonia on saavutettu, seuraavaksi yritetään päästä harmoniaan vastustajan ajatusten kanssa. Seuraava vaihe on ympäristön kanssa harmoniaan pääseminen. Viimeinen tehtävä on itsensä, vastustajan ja ympäristön kanssa kehittämänsä harmonian sulauttaminen tekniikoihin.

Seuraava vanha tarina on yksinkertainen esimerkki harmonian teoriasta. Kuuluisa varas pakeni vankilasta metsään harhauttaakseen virkamiehiä. Juostessaan hän törmäsi metsuriin työnsä äärellä. Kyseinen metsuri oli työskennellyt metsässä koko ikänsä ja oli asiantuntija kirveen käytössä. Varas ei välittänyt vaikka hänet nähtiin. Metsuri tunnistu huonomaineisen varkaan heti. Ajatus varkaan nappaamisesta ja pään toimittamisesta virkamiehille kävi metsurin mielessä. Tästä hyvästä saisi palkkion ja töitä ei tarvitsi tehdä enää koskaan. Varas oli harjoitellut ajatusten lukemista ja sanoi metsurille tietävänsä tämän aikeet. “Ajattelet tappamistani juuri nyt,” sanoi varas. Metsuri meni hämilleen ja jatkoi töitänsä miettien miten on mahdollista, että varas pystyi lukemaan ajatuksia. Nyt varas sanoi: ” Luovuit ajatuksesta tappaa minut, koska osaan lukea ajatuksia.” Metsuri jatkoi puun hakkaamista. Varas alkoi nauraa käkättää ja samassa metsuri heitti kirveen kohti varkaan kaulaa. Viimeiseen hengenvetoon varas kysyi vielä: “Miksi en osannut lukea ajatuksiasi?” Vastaus varkaan kysymykseen oli yksinkertainen. Metsuri oli käyttänyt kirvestä niin pitkään, että siitä oli tullut osa häntä. Harmonia oli hänen mielensä, kehonsa ja kirveensä välillä kehittynyt sellaiseksi, ettei ajatuksia tarvittu. Kirveenkäytöstä oli tullut toimintaa ilman ajatuksia. Niinpä varas ei osannut lukea metsurin ajatuksia, koska ajatus kirveen heittämisestä oli tullut vasta kun se oli jo tapahtunut. Vaikka tarina on yksinkertainen, niin se on erinomainen esimerkki Hapkidon harrastajalle.