Onko laitaa?

[simiti]

Tiedän, elämä ei ole reilua ja harvoin onnistuu toiveet. Tuska tekee autuaaksi ja vastoinkäymiset kasvattavat. OK! tämä kaikki on jo koettu, nähty ja kärsitty kolmannessa ja ilmeissti neljännessä sukupolvessa. Edes isoisäni uhraus ei riittänyt toisessa maailmansoassa. Hän oli pioneeri kuten minäkin ja jalaton mies sodan jälkeen.

Lapsensa pääsi
teollisuuteen pilaamaan keuhkot ja
terveyden, kuten minäkin.

Minun lapseni pääsi rauhan aikana kouluun ja hänestä tuli, tytöstäni, koulukiusattu jo ekaluokalla. Suuren sekä liioitellun kampanjan järjestettyäni sain kiusaamisen loppumaan yhteistyössä rehtorin kanssa. Se oli sitä aikaa kun tyttöni harrasti kouluratsastusta.

Sittemmin tyttöni innostui hapkidosta. Innoissaan hän on
treenannut, mutta nyt tuli paha mieli seuran osalta. Hän on käynyt tunnollisesti treeneissä ja iloitsen porissa leirillä. Nyt vain ensi viikonloppuna olisi vyökoe johon häntä ei huolita. ok 20 TREENIÄ + leiri. Ei riitä vyökokeeseen, mutta samalla otetaan vyökokeeseen 16 treenikertaa olleen pojan. Tytöllä tulee väkiksin mieleen, että koska treneissä syrjitäään, niin myös vyökökeessa.

Sanoin tytölle, että ei kannata luovuttaa ja tavoitteeseen pääsee pidemmänkin kautta. Elämä ei ole reila, mutta kukaan ei koskaan voi vapaassa maailmassa kieltää unelmia.

Toivottavasti lapseni, rakas tyttöni savuuttaa unelmansa.

[Pete]

Moi, kannattaisi varmasti keskustella asiasta ryhmän ohjaajille ja kysyä mistä tämä johtuu? Perusajatuksena on että ketään ei todellakaan syrjitä. Välillä toisilla menee hieman pidempään vyökokeisiin vaadittavien asioiden oppimisessa.

Eli rohkeasti vaan kysymään tilannetta ohjaajalta. Kannattaa myös keskustella yleisestä tilanteesta ja koulukiusaamisasioista, jolloin asiaa voidaan tulevaisuudessa ottaa huomioon. Tsemppiä tytölle treenailuun!

Terveisin
Pete